Vesipallossa kaksi joukkuetta pelaa toisiaan vastaan. Joukkueessa voi olla ottelupöytäkirjassa enintään 14 pelaajaa, joista yhtä aikaa vedessä on kuusi kenttäpelaajaa ja maalivahti.

Aikuisten ottelu koostuu neljästä 8 minuutin tehokkaan peliajan erästä. Ensimmäisen ja toisen sekä kolmannen ja neljännen erän välissä on lyhyt 2min tauko, ja puoliajalla joukkueet vaihtavat kenttäpuoliskoja 5min tauon aikana.

Palloa pelataan yhdellä kädellä, poikkeuksena maalivahti, joka saa koskea palloon molemmilla käsillä. Maalin voi tehdä lähes millä tavalla tahansa, kunhan pallo toimitetaan sääntöjen mukaisesti maaliin. Vesipallossa kontaktia ja kamppailua syntyy paljon, mutta vastustajan kiinnipitäminen, upottaminen tai muu sääntöjen vastainen estäminen on kiellettyä.

Rikkeistä voidaan tuomita esimerkiksi vapaaheitto, jäähy eli määräaikainen ulosajo tai rangaistusheitto. Pelaajien on noudatettava erotuomareiden päätöksiä koko ottelun ajan.

Vesipallokentän virallinen koko on otteluissa 25 metriä × 20 metriä. Altaan syvyyden tulee olla riittävä, jotta pelaajat eivät pysty seisomaan pohjassa pelin aikana.

Tiesitkö?

Vesipallo on vanhin joukkueurheilulaji olympialaisten ohjelmassa. Se oli mukana ensimmäisen kerran Pariisin olympialaisissa vuonna 1900.

Vesipallo on siitä lähtien ollut mukana olympiaohjelmassa lukuun ottamatta vuoden 1904 kisoja, joissa kilpailtiin kansallisilla joukkueilla Yhdysvaltojen sisäisenä turnauksena.